Tuija Virkki:
Ihmisroskapuhe paljastaa yhteiskunnassa laajalle levinneitä pohjavirtauksia
Alussa oli sana, ja sanasta syntyi kohu. Oulun kaupunginvaltuuston jäsen kutsui taannoin vähäosaisia ”ihmisroskaksi”, mikä herätti
keskustelua syrjäytyneisiin ja muihin eriarvoisiin ihmisryhmiin kohdistuvista
ennakkoluuloista sekä niiden paikkansapitävyydestä.
Sanan herättämien reaktioiden sijaan kiinnitän
huomiota itse sanaan. ”Ihmisroskasta”, ”ihmisjätteestä” ja ”ihmissaastasta” kun
on puhuttu julkisuudessa aiemminkin, ja joillakin anonyymeillä internetfoorumeilla
ne näyttävät nykyään kuuluvan yleisesti käytettyyn vakiosanastoon. Yksittäisinä
sanoinakin ne ovat merkityksellisiä, sillä ne vahvistavat ajassamme keskeisiä
ja laajalle levinneitä, mutta salavihkaa vaikuttavia arvostuksia.
Ihmisroskapuheella toistetaan ja vahvistetaan erilaisia
ihmisryhmiä enemmän tai vähemmän hyödyttömiksi arvottavaa uusliberaalia talousajattelua.
Tämän ajattelun mukaan yksilön taloudellinen tuottavuus muodostaa ihmisarvon
pääasiallisen mittarin. Ihmisiä jaetaan yhtäältä arvostusta ansaitseviin,
kortensa verokekoon kantaviin kunnon kansalaisiin ja toisaalta yhteiskunnan
siivellä eläviin hyödyttömiin kulueriin.
Vaikka uusliberaali talousajattelu on kärjistänyt
yhteiskunnallista eriarvoisuutta, sille ominaisen moraalin mukaan jokainen on
vastuussa omasta elämästään. Jokainen myös saa ansionsa mukaan: esimerkiksi
yhteiskunnan tukeen ovat oikeutettuja vain ne, jotka aktiivisesti osoittavat
sen ansainneensa.
Varsinkin internetfoorumeilla esitetään koko kirjo erilaisia
käsityksiä siitä, ketkä oikeastaan muodostavat yhteiskunnalle hyödyttömimmän
tai kalleimmaksi koituvan roskajoukon: yhteiskunnan eläteiksi heittäytyneet työttömät,
juopot, narkkarit, köyhät ja muut sosiaalipummit, vääriä elämänvalintoja
tehneet tai itseään huonoilla elämäntavoilla sairastuttavat luuserit, työtä
vieroksuvat romanit vai suomalaisen sosiaaliturvan tänne houkuttelemat elintasopakolaiset?
Vai onko pahinta ongelmasaastaa sittenkin kouluttamaton ja sivistymätön ”valkoroskaväki”?
Ihmisroskapuheessa on kyse eriarvoisiin ihmisryhmiin
kohdistetuista ennakkoluuloista, jotka laajenevat kattamaan kaikkia valtaväestöön
kuulumattomiksi miellettyjä ihmisryhmiä – tai äärimmillään ketä tahansa, jonka
katsotaan olevan vääränlainen tai toimivan väärin. Nyky-yhteiskunnan
ennakkoluuloille onkin ominaista laajeneminen ja levittäytyminen. Ei niinkään
siksi, että ennakkoluulot kumpuaisivat ihmiselle luontaisesta tarpeesta halveksua
oman viiteryhmänsä ulkopuolisia. Pikemminkin kyse on uusliberaaliin
talouspolitiikkaan kytkeytyvien yhteiskunnallisten muutosten vahvistamasta
tendenssistä.
Tutkimushankkeessamme ”Yhteiskunnallisten eriarvoisuuksien väkivaltaistavat tulkinnat” - tarkastellaan eri ihmisryhmiin
kohdistuvien ennakkoluulojen kiertokulkua yhteiskunnan eri osa-alueilla. Vaikka
tarkastelun lähtökohtana ovatkin erityisesti väkivaltaan liittyvät keskustelut, väkivallan
teema toimii lähinnä kurkistusaukkona yleisempiin ennakkoluuloihin ja niiden
kiertokulkuun.
Tätä ennakkoluulojen kiertokulkua tarkastelevaa tutkimusta tehtäessä mieleeni on tullut vertauskuva ennakkoluuloista eräänlaisina virtauksina, jotka ilmenevät eri tavoin eri yhteyksissä. Monilla internetin virtuaalisilla kohtaamispaikoilla ennakkoluuloista on muodostunut vuolaana ryöppyävää valtavirtaa. Sen sijaan tosielämän kohtaamisten läpi kulkee piiloisempi ennakkoluulojen pohjavirta, joka ryöpsähtelee laajempaan julkisuuteen vain hetkellisesti ja paikoitellen.
Piiloisenakin pohjavirtana ennakkoluuloilla on vahva
imu, joka halkoo läpi perinteisten sosioekonomisten jakolinjojen ja
yhteiskunnan eri osa-alueiden. Ennakkoluuloja kierrättää omissa piireissään ja
kulissien takana osa taloudellisesta, poliittisesta ja koulutukseen perustuvasta
eliitistä. Julkisista kannanotoistaan rikosoikeudessa tai medioissa tuomitut
ovat vain jäävuoren huippu, joka tuo ennakkoluulot näkyväksi. Eliitin lisäksi
ennakkoluuloja voivat kierrättää myös uusliberaalin talouspolitiikan
seurauksista itse kärsivät kansalaiset: resurssipulan ja kiireen keskellä työskentelevät,
pätkätyöläiset ja työttömyysuhan alla sinnittelevät sekä kilpailuyhteiskunnan
kelkasta tippuneet työttömät, työkyvyttömät ja köyhät.
Laajalle levinneillä ennakkoluulojen virtauksilla sekä
niitä vahvistavilla sanoilla on paitsi yhteiskunnallinen taustansa, myös
seurauksensa. Kun taloudellisesta hyötyarvosta tulee ihmisarvon mittari, saadaan
moraalinen oikeutus hyödyttömiksi leimattujen ihmisryhmien tarpeiden ja
ihmisoikeuksien ohittamiseen. Samalla saadaan perusteita turhaksi kulueräksi
mielletyn ”hyysäys- ja paapomisyhteiskunnan” alasajoon.
Yksittäisten sanojen ja kannanottojen asettaminen
laajempiin yhteyksiinsä on tutkijoiden, toimittajien ja muiden
yhteiskunnallisten keskustelijoiden tehtävä. Eduskuntavaalien lähestyessä olisi
tärkeää keskustella myös sote-uudistuksen ja maahanmuuton kaltaisista yksittäisistä
teemoista tässä laajemmassa viitekehyksessä. Keskustelussa tarvitaan kuitenkin rohkeutta
ennakkoluulojen kyseenalaistamiseen, jotta toistaiseksi vain piiloisesti
vaikuttavat pohjavirrat eivät muuttuisi julkisen keskustelun hyväksytyksi valtavirraksi.
Yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti Tuija Virkki johtaa Koneen säätiön rahoittamaa tutkimushanketta "Yhteiskunnallisten eriarvoisuuksien väkivaltaistavat tulkinnat" (2017-2020).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tarkistamme kaikki kommentit ennen niiden julkaisemista. Emme julkaise kommentteja nimimerkillä kuin poikkeustapauksissa.